(SVK:n tiedotteita, tuloksia, raportteja, piirin tiedotteita ym. Päivitetty 09.03. -24 )
Toimikunnat:
Keskustelufoorumi
|
Piirin valistusristeily 25.-26.10
Piirin jo perinteeksi muodostunut valistusristeily. oli tällä kerralla saanut vajaat 70 piiriläistä lähtemään vuorokauden mittaiselle risteilylle, Turusta Tukholmaan ja tietenkin myös takaisin.
Terminaalissa matkanjohtaja Kaija Tanhuanpää jakoi liput matkalaisille ja reilua varttia ennen lähtöä pääsimme siirtymään laivan "uumeniin".
Aluksi oli aikaa varattu aamiaiselle ja sen jälkeen, muutaman tovin kuluttua itse seminaari pääsi alkamaan. Piirin puheenjohtaja, Veikko Meskanen toivotti läsnäolijat tervetulleiksi ja vapautti estraadin mukaan kutsutuille alustajille.
Vähäisten tietoteknisten ongelmien jälkeen Varsinais-Suomen TE-keskuksen kalatalouspäällikkö Kari Ranta-Aho aloitti, aiheenaan kansalaisen kalastusoikeudet ja –velvollisuudet. Ranta-Aho valotti myös kestävän kehityksen kalastamista sekä kalakantojen säilymistä, sivuten mm. muita kalakantoja verottavia ”kalastajia”, kuten hylkeet ja merimetsot. Eli, ihan kokonaan ei esimerkiksi ahvenen kantojen laskua voidakaan laittaa vapaa-ajankalastajien aiheuttamaksi, vaan niitä verottaa myös luonnossa elävät ei-pidetyt ”ystävämme”. Ranta-Ahon alustus sai aikaan myös muutamia tarkentavia kysymyksiä ja luonnollisesti niihin vastaukset.
Ranta-Ahon saatua oman osuutensa suoritetuksi, pidettiin pieni happitauko, jonka jälkeen Kari Toivonen Salon Urheilukalastajista kertoi Salon alueen, mutta myös valtakunnan laajuisesta meripelastustyöstä. Hän valotti työn tärkeyttä, esittäen mm tilastoja haaksirikkojen ja myös melko varmalta menehtymiseltä pelastettujen määrästä. Hän mainitsi myös veneilijöiden Trossi-jäsenyyden, jonka avulla veneilijä voi saada apua myös Ahvenanmaan, Ruotsin, Norjan ja Tanskan vastaavilta järjestöiltä. Lisäksi Kari esitti toivomuksen, että uistelijat laittaisivat tutkaheijastimen veneisiinsä. Hänen mukaansa sellaisen saa helpoiten laittamalla ”rusikoidun” metalliämpärin parin metrin mittaisen, pystyssä olevan varren nokkaan. Pelkkä perämoottori lasikuituveneessä ei kuuleman mukaan anna tarpeellista kaikua tutkan näytölle.
Seuraavana olikin sitten yhden ”päivän pääaiheista”, eli ruokailun vuoro Buffet-ravintolassa. Siihenkin osallistuttiin innolla, kuinkas muutenkaan.
Vatsat täysinä pääsimme kuuntelemaan SVK:n toiminnanjohtajan Ilkka Mäkelän ajankohtaista alustusta, koskien uusiutuvaa kalastuslakia. Mäkelä ei paljoa voinut kertoa valmisteilla olevan lain koukeroista, joista ei tietoa vielä tällä hetkellä ole juurikaan saatavilla. Keskeneräisistä asioista puhuminen ei myöskään palvelisi kenenkään etua, joten se laeista ja niiden valmistelusta. Sen sijaan hän puuttui melko selkein sanankääntein mm. vapaa-ajankalastajan toimintaympäristön muutokseen (rehevöityminen, ilmaston- ja elinkeinorakenteen muutos, kaupungistuminen etc.), suhteessa vapaa-ajankalastukseen. Myös väestön ikääntyminen on yhtenä tekijänä toimintaympäristön muutoksessa. Mäkelä ei kuitenkaan puuttunut kovin voimakkaasti hylkeiden eikä merimetsojen läsnä oloon, vaikka kai nekin jollain tavalla ovat vaikuttamassa toimintaympäristömme muuttumisessa.
Jälleen happitauko ja nyt näytti, että se tulikin hyvään tarpeeseen. Sen verran ruokailu ja konferenssitilan vajavainen ilmastointi olivat saaneet yleisön ”puutumaan”.
Tauon jälkeen kalastusmestari Paavo Suominen TE-keskuksesta kertoi kalastuslupien soveltamisesta ja noudattamisesta käytännössä. Suominen valotti yleisölle yleiskalastusoikeuksia sekä kalastuksessa noudatettaviksi tarkoitettuja rajoituksia ja kieltoja. Selvisi puhtaasti mm. sellainen asia, että keväisessä siian pohjaonginnassa ei voida käyttää useampaa virvelivapaa yhtä kalastajaa kohti, vaikka hankittaisiin jokaista vapaa varten läänin viehekortti. Usealla vavalla kalastaminen rinnastetaan koukkupyyntiin, joka vaatii aina vedenomistajan luvan. Jos haluttaisiin käyttää kahta vapaa, Suomisen mukaan toisena onkena voi olla kelaonki, mutta sen on oltava ns. käden ulottuvilla.
Suominen kertoi melko selvin sanoin myös tarpeettoman haitan aiheuttamisesta ranta-asukkaille, mainiten samalla myös ammattikalastajat. Osa heistäkin on nykyisin pakotettuja enemmän sisäsaaristoihin pyydyksineen, vesialueiden rikkonaisuuden, Natura- ym. hankkeiden takia. Eli turhaa haittaa ympäristölleen eivät aiheutakaan pelkästään vapaa-ajankalastajat.
Taas vähän happea ja sen jälkeen piirin kalatalouskonsulentti Jaana Vetikko pääsi kertomaan lasten ja nuorten projekteista SVK:ssa. Projekteja on meneillään useita, osa erittäin onnistuneita (mm. Lasten messut), osa ei ehkä ihan niin hyvin menestyneitä. Jaanan huolena oli – kuten kai jo tällä hetkellä piiriväenkin – nuorten mukaan saaminen seuratoiminnan sekä kalastusharrastuksen jatkuvuuden takaamiseksi ja hän esittikin yhteistyötä erilaisten ei-kalastavien (mm. 4-H kerhot, partiojärjestö, seurakunnat) yhteisöjen kanssa. Kertoi niitä myös jo kokeillun, eivätkä tulokset ole olleet lainkaan huonoja. Piiriväelle Jaanan alustuksesta tuli hyviä vinkkejä yhteistyökumppaneista, jos sellaisista ei ollut aiempaa tietoa tai kokemusta.
Jaanan päätettyä osuutensa, oli jäljellä päivän ehkäpä jännittävin tapahtuma, eli piirin Naistoimikunnan sukka-arpajaisten voittoarpojen nosto. Piirin sihteeri Anna-Leena Kannisto oli onnettarena ja lukuisa osallistuja sai lämmintä jalkoihinsa tai kaulaansa. Naistoimikunta oli ahkeroinut melkoisen määrän villaisia voittoja arpajaisiinsa.
Arpajaisten jälkeen Meskanen kiitti alustajia sekä kokousväkeä ja päätti tilaisuuden.
Muutaman tunnin vapaan jälkeen, jonka osa hyväjalkaisimmista käytti myös tanssimiseen, pääsimme iltayhdeksältä syventymään vielä Buffet-ravintolassa Välimerellisiin ja itämaisiin herkkuihin, maittavia jälkiruokia unohtamatta.
Hyvin nukutun yön jälkeen oli vielä meriaamiaisen vuoro ja laivan tultua satamaan, vastassa oli tihkusateinen Turku sekä kotimatkan jälkeen arkiset askareet.
Kaikkiaan onnistunut ja hyvin tietoperäinen sekä anniltaan antoisa valistusristeily. Jos muuta antia matkalla ei olisi ollutkaan – toki sitä oli hyvinkin runsaasti - ainakin vatsansa sai jokainen varmasti täyteen, useammankin kerran.
Ilkka Lehtinen
|
|
|