Piirin Valistus- ja koulutusristeily 2016
Jo perinteinen syksyn piiritapahtuma järjestettiin Viking Amorellalla 22.-23.10.
Piirin puheenjohtaja Jarmo Niitynperä toivotti läsnäolijat tervetulleiksi, avaten samalla seminaarin. Avauspuheessaan hän esitti keskusliiton viestin pilkkikilpailujen saaliin tappamisesta ja lupasi kysyä vastausta asiaan myöhemmin, kuten sitten myös teki.
puheenjohtaja Jarmo Niitynperä avasi seminaarin
Keskusliiton uusi toiminnanjohtaja Markku Marttinen toi liiton terveiset, kertoen laajasti myös itsestään tyyliin: ”kuka olen ja mistä tulen”. Saimme tietää hänen olleen yli 30 vuotta Uudenmaan alueellisessa kalataloushallinnossa ennen valintaansa nykyiseen tehtäväänsä.
Hän kertoi panostaneensa erityisesti kalavesien ylläpitoon, niiden kalataloudellisiin kunnostuksiin, vapaa-ajan kalatalouden edistämiseen ja uhanalaistern kalakantojen elvyttämiseen. Hän kertoi myös kaikenlaisen kalastuksen kuuluvan lempipuuhiinsa.
Marttinen kertoi tulevansa painottamaan osa-alueita, jotka ovat jääneet unhoon, mainiten mm. vapaa-ajankalastuksen kansanterveydelliset vaikutukset.
Hän valotti myös erätalouden toimintaympäristön muutoksia, joita aihetuttaa mm. väestön jatkuva kaupungistuminen ja harrastuspaikkojen etäisyys.
Suomalaisista kalastaa n. 1,6 miljoonaa, josta aktiiviharrastajia on satojatuhansia. Miehistä kalastaa n. 40 % ja naisista n. 20 % ja harrastus näyttäisi erityisesti lisääntyneen alle 10- ja yli 45-vuotiaiden osalta, kertoi Marttinen.
Hänen mukaansa vapaa-ajankalastuksen yhteinen vuosisaalis on lähes 30 miljonaa kiloa ja arvokkaimpana saaliina pidetään kuhaa. Rapusaalis Suomessa on 3,3 miljoonaa kappaletta. Yleisimmät kalastustavat ovat onginta, pilkintä ja heittokalastus. Verkkopyynnillä jonka huomattavin merkitys on Pohjois- ja Itä-Suomessa saadaan edelleen suurin saalismäärä, mutta verkkokalastuksen suosio on vähenemään päin.
Marttinen kertoi myös, että kalataloushallinnossa vapaa-ajankalastus jää entistä helpommin elinkeinokalastuksen jalkoihin, koska EU:n yhteisen kalastuspolitiikan valvonta ja elinkeinokalatalouden tukeminen vie hallinnon resursseista leijonan osan.
Lopuksi Marttinen painotti sitä, että Suomi tarvitsee uuden vapaa-ajankalataloden strategian, jossa sektori saa sille kuuluvan painoarvon ja jossa esitetään toimet sen kehittämiseksi ja rahoittamiseksi (nykyinen strategia on vuuodelta 2001 ja se on päivitetty vuoteen 2010).
Keskusjärjestön uusi toiminnanjohtaja Markku Marttinen
Seuraavana alustajana oli Rannikko-Suomen kalatalouspäällikkö Kari Ranta-aho ja hän käsitteli kalastusalueiden muuttumista kalatalousalueiksi.
Hän esitti myös sitä, että eläkeläiset otettaisiin kalastonhoitomaksun piiriin, vaikkapa sitten vähän pienemmällä summalla, kuin mitä se aikuisikäisellä nykyisin on. Kari oli sitä mieltä, että kyllä eläkeläisillä rahaa on ”sukanvarressaan”. Hän kertoi että mikäli lupatuloja ei kerry riittävästi, toiminnat vaikeutuvat.
Hän valotti myös monin eri tavoin kalatalousalueiden taloutta, hallintoa ja muuta toimintaa, mainiten mm. koulutuksen, kalapaikkaoppaat, nuorisotyön ja valvonnan.
Hän heitti tavallaan haasteen tuoden esiin sen seikan, miten osaamistamme voisi myydä ja saada sitä kautta toimintavaroja. Hän esitti myös kysymyksen, mitä seuroissa on odotettavissa 2020-2030 ja minkälainen mahtaa silloin olla seurojen ikärakenne. Karin, kuten muidenkin alustajien huolena oli se, miten saada nuoria jäseniä kalastusseuroihin.
Hän esitti myös kysymyksen mitä pitää tehdä jotta seurat pysyvät alati muuttuvassa ajassa mukana sekä mistä mahdollisesti joudutaan luopumaan ja mitä sen/niiden tilalle. Yksi kysymys kuului: ”Ketkä mukaan ja kenellä kiinnostusta kalatalousaluetoimintaan”?
Rannikko-Suomen kalatalouspäällikkö Kari O. Ranta-aho
Kahvitauon jälkeen vuoroon astui Vesa Liukkonen, aiheenaan Kalastusopas – kasvava kalatalouden ala.
Vesa tunnetaan Kustavi-GP:n ”isänä” ja Kustavin Urheilukalastajat-99 ry:n perustajana sekä sen pitkäaikaisena puheenjohtajana, ja mm. miellyttävänä kalastuksenvalvojana. Hän on ollut myös perustamassa Suomen kalastuopaskiltaa v. 2006 jonka tarkoituksena on kohottaa kalastusoppaan ammatin ja yrittäjän yleistä arvostusta. Killassa on tällä hetkellä 150 jäsentä
Suomessa on Vesan mukaan 1200-1400 kalastusopasta ja heidän vierainaan käy mm. 200 000-300 000 ulkomaista turistia joiden yhteenlaskettu tuotto on 55-80 miljoonaa euroa, vaikka opastoiminta on vain pieni osa koko kalastusmatkailusta.
Hän kertoi Varsinais-Suomessa toimivan 10-20 kalastusopasta, mutta valitteli alalla olevan myös ns. ”harmaata toimintaa”.
Tyypillinen kalastusopas on yhden veneen yrittäjä, toimien useimmiten ns. osa-aikaisena oppaana, koska ala on suhdanneherkkä ja sesonkiluonteinen. Useimmilla oppailla on suoritettuna ammattitutkinto, sertifiointi tai muu laatukoulutus. Oppaan etiikkaan kuuluu se, että tapetaan kaloja mahdollisimman vähän, ei häiritä ranta-asukkaita sekä noudatetaan voimassa olevia alamittoja ja säädöksiä. Laki asettaa oppaalle myös joitain ehtoja (mm. vuokraveneen kuljettajatutkinto, veneen katsastus,miehitystodistus, turvallisuussuunnitelmat), joten ihan kuka vaan ei voi kylmiltään lähteä kalastusoppaaksi
Kalastusoppaat huolehtivat osaltaan myös kalakannoista, koska suurin osa saaliista vapautetaan ja oppaat osaavat käsitellä kaloja oikein. Vesan mukaan aktiivinen verkottaja on suurempi uhka kalakannoille, kuin asiansa osaavat kalastusoppaat.
Hän kertoi myös, että oppaan tulee osata varautua nopeisiinkin muutoksiin, joita voivat aiheuttaa asiakkaalle tulleet aikataulumuutokset tai vaikkapa sään äkillinen muuttuminen niin, ettei asiakkaita voidakaan viedä merelle.
Kalastusoppaiden työtä on helpottanut se, että nykyisin he voivat hakea ELY-keskuksilta läänikohtaista opaslupaa, jonka hinta on 100 €/vuosi. Lupa mahdollistaa max. 6 hengen ryhmien kalastamisen jolloin jokaisella asiakkaalla on kuitenkin oltava kalastonhoitomaksu maksettuna.
Läänikohtainen opaslupa edistää myös maaseudun ja saariston muutakin elinkeinotoimintaa, koska useat oppaan asiakkaista käyttävät myös muita palveluja, kuten esim ruokailut ja majoitus.
Kalastusoppaan taustoista Vesa kertoi, että useimmiten siellä on intohimoinen kalastusharrastus ennen kalastusoppaaksi kouluttautumista.
Opas myös varustaa asiakkaansa ja hän kertoikin, että asiakas voi tulla opastetulle kalastusmatkalle vaikka puku päällään ja lakerikengissä. Ennen kalaan lähtöä asiakkaan varustus vaihdetaan oikeanlaiseksi.
Suosituin kalastusmuoto on Liukkosen mukaan heittokalastus ja tärkein saaliskala on hauki. Hän mainitsi myös, että oppaan yhtenä tehtävänä on luoda elämyksiä asiakkailleen, eli jos sattuu kalaton päivä, elämykset on luotava jotenkin muuten.
Lopuksi Vesa kertoi Kustavin alueen vesien puhdistuneen huomattavasti ja rakkolevän palanneen moneen paikkaan, mikä oli erityisen ilhaduttavaa kuulla.
Kalastusopas Vesa Liukkonen
Seuraavana oli vuorossa kalatalouskonsulentti Janne Rautanen ja hänen aiheenaan oli kalastus ja nuoret sekä perheiden kalastusharrastus.
Vuoden 2010 taulukon mukaan Suomessa oli 190 000 alle kymmenvuotiasta kalastuksen harrastajaa ja 194 000 10-17-vuotiasta eli yhteensä 384 000 nuorta kalastajaa. Valitettavasti se ei kuitenkaan näy kalastusseurojen jäsenmäärissä, ehkä joitain poikkeuksia lukuun ottamatta.
Kalakummien toiminta ja erilaiset tapahtumat vetävät vuosittain 25 000 nuorta ja lasta ja kun SVK on palkannut 14 kalastusohjaajaa, heidän toimintansa kattaa saman määrän nuoria ja lapsia, eli toiset 25 000.
Toiminta ei silti ole Jannen mukaan ”peittävää”, mutta erittäin kattavaa se on. Janne puhui kalastajanpolusta ja siitä, miten sen toimivuus voitaisiin taata. Jos edes yksi prosentti viidestäkymmenestätuhannesta lapsesta tai nuoresta saataisiin liittymään kalastuseuroihin, se tietäisi 500 uutta jäsentä, mikä määrä ei sekään ole paljoa, mutta selvästi nykyistä tilannetta parempi. Heille olisi tarjottava mielekästä ja jatkuvaa toimintaa ja kilpakalastusseuroissa myös lajivalmennusta, eli valmennusjärjestelmän käyttöön ottaminen olisi elinehto nuorten pysyttämiseksi mukana.
Kalastuskärpäsen puremat lapset olisi saatava Jannen mukaan hoitoon, eli kalastajanpolun alkuun. Heille olisi myös kyettävä tuottamaan sellaisia kalastuskokemuksia, että kiinnostus lajiin säilyisi. Jannen mukaan ”jos jokin polun vaihe pettää, kivi pyörähtää jalan alla” ja niinhän se tietenkin onkin.
Toimintaa aloitettaessa – koskipa se lapsia, nuoria tai perheitä – tulisi ottaa huomioon muutamia seikkoja, mm. miksi järjestetään, kyetäänkö tuottamaan positiivinen kokemus, kenelle tapahtuma järjestetään, tapahtuman markkinointi/tiedotus, turvallisuus ja se riittävätkö omat voimavarat.
Tukea toiminnalle voidaan hakea kaupungeilta tai kunnilta, erilaisilta säätiöiltä, SVK:lta, Aluehallintovirastolta, kalastusalueilta tai vaikkapa paikallisilta Lions clubeilta.
Varsinkin perheiden eteen tehtävä työ on tärkeää moneltakin kantilta. Perheistä voidaan saada seuroihin useampikin jäsen, perheissä toiminnan jatkuvuus on tärkeässä roolissa, toiminta mahdollisesti monipuolistuu, sen näkyvyys on positiivisempaa ja yhteistyömahdollisuudet kasvavat.
Kalatalouskonsulentti Janne rautanen
Jannen osuuden päätyttyä pääsimme jälleen kahville, mutta ennen sitä Niitynperä penäsi vastausta kysymykseen kalojen tappamisesta kalastuskilpailuissa. Muutaman yleisöltä tulleen selvityksen jälkeen äänestettiin ja sen perusteella kilpailukaloja ei tulla tappamaan pilkkikisoissa. Ei ainakaan ennen kuin siitä tulee pakollista.
Tauon jälkeen estradille astui kalastaja ja eräkirjailija Pekka Kaasalainen, joka kertoi lyhyesti Näätämön Norjan puoleisesta (Neiden) kalastuksesta.
Hän kertoi alueen kalastajista 90 % olevan suomalaisia ja kertoi myös siellä käytössä olevasta käpäläverkkokalastuksesta. Joella on rauhotus joka päivä klo 14.00-18.00 välisenä aikana ja kalastus tapahtuu muina aikoina joko veneestä tai rannalta virvelillä tai perho-ongella. Hänen lyhyen alustuksensa jälkeen saimme katsoa 35 minuutin mittaisen filmin Näätämö-joen kalastuksesta ja vilahtipa siinä myös käpäläverkolla kalastaminen.
Kaasalaisella oli myös mukanaan kirjoittamiaan kirjoja, joita sai ostaa edulliseen hintaan.
Kalastaja ja eräkirjailija Pekka Kaasalainen
Filmin jälkeen oli vuorossa naistoimikunnan järjestämät sukka-arpajaiset ja eikös vaan minunkin jaloissani ole taas kerran jonkun näppäräsormisen kutomat villaiset sukat.
Osallistujia oli tällä kerralla tietääkseni 68 eri kalastusseurojen tai muiden yhteisöjen edustajina.
Mukana myös Ilkka Lehtinen.
|
