Tänään 29.3. nimipäivää viettävät Joonas, Jouni, Joni Joona, Jonne, Jonni ja Jonas
(SVK:n tiedotteita, tuloksia, raportteja, piirin tiedotteita ym. Päivitetty 09.03. -24 )
Toimikunnat:


Keskustelufoorumi







Piirin seminaariristeily 20.-21.10.2013


Tämän kertainen risteily oli houkutellut mukaan yhteensä 65 piirin jäsentä tai heidän läheistään. Lieneekö nimekkäillä ja vähemmänkin nimekkäillä esitelmöitsijöillä ollut osuutensa asiaan, vaiko päivänpolttavilla asioilla joita seminaarissa käsiteltiin.
Matkanjohtajana/järjestäjänä toimi rutinoituneeseen tapaansa Kaija Tanhuanpää, jonka tarkan ”silmälläpidon” alaisena saimme matkalippumme Turun Viking Linen terminaalissa.
Matkaa tehtiin Viking Amorellalla joka irtaantui laiturista klo 8.45 ja jo vartin kuluttua seminaariväelle oli tarjolla muhkea sämpylä, kera kahvin, teen tai kaakaon. Lisäksi välipaloiksi oli tarjolla hedelmiä, eli ainakin se puoli seminaarista olisi kunnossa.

Ehkä hivenen suunnitellusta aikataulusta myöhässä päästiin itse asiaan ja piirihallituksen puheenjohtaja Jarmo Niitynperä pääsi toivottamaan seminaariväen tervetulleeksi. Hyvän tavan mukaan koko läsnä oleva edustajisto esitteli itsensä, tyyliin ”kuka olen/mistä tulen/mitä edustan”.

Esittelyn jälkeen Kari O. Ranta-aho Varsinais-Suomen ELY-keskuksesta esitelmöi aiheesta ”Kalatalouden toimintaympäristö 2030 – voiko sitä ennustaa”.
Ranta-ahon esitelmän keskeisin aihe oli se, millaisessa ympäristössä voimme harrastaa v. 2030. Voimmeko edelleen silloin nauttia jokamiehenoikeuksista, vai joudummeko tuolloin jo maksamaan esim. kansallispuistoihin pääsemisestä.
Hänen huolensa ilmaston lämpenemisestä oli myös melkoisessa osassa esitelmää ja myös se, että jos ilmasto lämpiää ennustettuun tahtiin, mitä tapahtuu esimerkiksi Itämeren jalokalakannoille. Ollaanko v. 2030 jo lämpötiloissa, joita kalojen kutu ei enää kestä. Vai olisiko kenties niin, että silloin voitaisiin tuottaa (istuttaa) Itämereen jalokalakantoja, jotka ovat sopeutuneet maapallon vesien lämpenemiseen.
Myös Itämeren jatkuva makeutuminen – suolapitoisuuden väheneminen – oli yhtenä hänen aiheistaan. Varsinkin siksi, että aiheuttaisiko kyseinen ilmiö esimerkiksi tulokaslajien lisääntyminen ja muutoksia nykyisiin kalakantoihin.
Ranta-aho kysyikin, mikä kalalaji olisi mahdollinen selviytyjä ja ”kilpajuoksun” voittaja, mutta yhtään hänelle kelpaavaa vastausta ei salista esitetty. Itse hän epäili, että petokalat – hauki, ahven, kuha - olisi mahdollinen selviytyjä- ja voittajaryhmä. Kukaan ei tietenkään tiedä tarkalleen muidenkaan kalalajien muuntautumiskyvystä vesien lämmetessä.
Yhtenä hänen aiheistaan oli kalastusmatkailun lisäämisen mahdollisuus. Onko sitä, koska vapaita vesialueita ei piirin meri- tai virtavesialueilla paljoakaan enää ole, kiitos jo olemassa olevan ja jatkuvasti kasvavan vapaa-ajan asutuksen lisääntymisen. Lisäksi hän pohdiskeli sitä, mikä tai mistä maasta kotoisin oleva ryhmä olisi todennäköisin kalastusmatkailupalveluiden käyttäjä tulevaisuudessa. Hahmotelmat suuntautuivat Keski-Eurooppaan ja itänaapuriimme.

Lisäksi saimme kuulla nykyisten haittaeläimiksi koettavien – merimetso ja harmaahylje – tulevaisuutta koskevista suunnitelmista. Ranta-aho mainitsi, että merimetsojen munien rei’ittäminen on koettu varsin hyväksi keinoksi populaatioiden koon hallitsemiseksi. Niiden pienentämistä tai metsästämistä tuskin suunnitellaan.
Harmaahylkeen osalta tilanne lienee hieman hankalampi, vaikka vuosittain joitain kymmeniä kaatolupia paikallisesti myönnetäänkin. Hylkeet verottavat kalaa mieluiten kiinteistä pyydyksistä ja tappion kärsivät tällä hetkellä kiinteitä pyydystapoja käyttävät, suurimpana ryhmänä ammatikseen kalastavat.
Nuorten ”näkymättömyys” harrastuksessamme oli eräänä keskeisenä Ranta-ahon aiheena. Mutta olipa esiin nostettu myös meidät ikääntyvät harrastajat nimellä Superseniorit. Pilke silmäkulmassaan Ranta-aho heittikin ilmaan ajatuksen, miten – tai millä - nyt paikalla olevat Superseniorit ilmaantuisivat vuoden 2030 laivaseminaariin.
Hänen monipuolinen ja erittäin asiapainotteinen esitelmänsä sai aikaan myös vilkasta keskustelua ja lukuisan määrän läsnä olleiden kommentteja.

Aikaa oli kuitenkin kulunut sen verran, että Niitynperä puhalsi ”aikalisän” ja seminaariväki pääsi jaloittelemaan. Ja tankkaamaan itseensä kahvia.

Tauon jälkeen Niitynperä esitelmöi aiheenaan ”Virkistyskalastuksen kehittämissuunnitelma”, esitellen piirihallituksen amatöörivoimin aikaansaaman suunnitelman ”Kohti kestävää ja vastuullista Vapaa-ajankalastusta Lounais-Suomessa v. 2014 – 2020”. Kuvallisella kansilehdellä varustettu, kuusisivuinen monistettu suunnitelma jaettiin kaikille osallistujille ja Niitynperä käsitteli suunnitelmaa ainoastaan pääkohdittain, koska sen yksityiskohtaisempi käsittely olisi luultavasti vienyt konferenssitilan koko jäljellä olevan vuokra-ajan. Todettiin, että suunnitelmaa ”päivitetään” vielä tarvittavilta osin, jonka jälkeen se voidaan toimittaa Varsinais-Suomen ELY-keskukselle. Mainittakoon lisäksi, että piirin kalatalouskonsulentti Janne Rautasen apu suunnitelmaa tehtäessä on ollut merkittävä.

Jälleen saatiin lupa jaloitella ”muutama minuutti” ja juoda taas vaikka kupposellinen kahvia.

Tauon jälkeen vuoroon astui toiminnanjohtaja Ilkka Mäkelä, tuoden SVK:n terveiset seminaariväelle.
Mäkelä valotti SVK:n loppuvuoden – osittain ensi vuodenkin - suunnitelmia, kertoen mm. Vapaa-ajankalastaja-lehden muuttumisesta aikakauslehden muotoiseksi ensi vuoden alusta lukien, myös – valitettavasti - odotettavissa olevasta jäsenmaksun korottamisesta, SVK:n syysneuvottelupäivästä sekä 13.11. olevasta ”Kohti vastuullista vapaa-ajankalastusta” seminaarista Helsingissä, jonne Mäkelä toivoi myös piirimme edustusta ja lupasipa hän maksaa myös kimppamatkan matkakorvaukset.

Lisäksi Mäkelä kertoi kalastuslain kokonaisuudistuksen nykytilasta, todeten että lakiesitys luovutetaan joulukuussa eduskunnalle, jonka tulisi päättää uuden lain voimaan saattamisesta vuoden 2014 aikana. Mikäli eduskunta hyväksyy esityksen sellaisenaan, uusi laki astuu voimaan 1.1.2015.
Uuden lain koukeroista selvimmät olivat kalastuksenhoitomaksun nouseminen 24:n euroon, sekä viehekortin hinnan nouseminen 31:n euroon.
Hivenen oudompaa – mutta kai jotenkin odotettua - oli se, että uuteen lakiin ei edelleenkään saada laajennettua viehekorttia (sisältäen enintään 3 vapaa) vetouistelijoille.
Lisäksi Mäkelä kertoi, että uudessa kalastuslaissa kalastusalueista ollaan tekemässä entistä suurempia ja omistajakeskeisempiä. Myös vapaa-ajankalastajien edustusta oltaisiin karsimassa yhteen edustajaan/kalastusalue. Lisäksi hän mainitsi, että vielä voimassa olevaan kalastuslakiin ei uudistettava laki toisi vapaa-ajankalastajille merkittäviä etuja tai helpotuksia. Mieluummin jopa päinvastoin. Onhan esityksessä ilmeisesti mukana myös yli 65-vuotiaiden saattaminen takaisin kalastuksenhoito- ja viehekorttimaksujen maksajiksi.

Omituisinta – mielestäni täysin ymmärtämätöntä - lienee KKL:n (Kalatalouden Keskusliitto) ehdotus uudistettavaan lakiin. Sen mukaan sisävesillä kalastava vapaa-ajankalastaja saisi myydä päiväsaaliistaan 5 kg ilmoittautumatta ammattikalastajarekisteriin. Mikä hulluinta, ehdotus on lisätty omana pykälänään kalastuslain kokonaisuudistuksen lakiesitykseen (§ 97). Todennäköistä siis on että ns. harmaan talouden kalanmyynti saa lainvoiman, eikä uuden lain astuttua voimaan voidakaan enää puhua harmaan talouden kalanmyynnistä. Lieneekin ilmeistä, että MMM:ssä ei edes välitetä asiasta, joka uskoakseni painaa jokaista vastuunsa tuntevaa harrastajaa.
Täysin käsittämätön ehdotus, johon SVK on jättänyt eriävän mielipiteen (muutaman muun eriävän mielipiteen lisäksi). Mäkelä epäili, että eduskunnan käsittelyssä SVK:n kanta ”viiden kilon myyntiin” tullaan hylkäämään.
Kiitos Brysselin, merialueilla kalastavilta vapaa-ajankalastajilta kalanmyynti ”yli oman tarpeen” on EU:n toimesta kielletty. Onneksi edes se!
Lisäksi uudistetussa kalastuslaissa ammattikalastaja-nimike jää pois ja tilalle tulee nimike ”kaupallinen kalastaja”. Mitä sillä ajetaan takaa, ei ole itselleni selvinnyt.

Mäkelän jälkeen oli vuorossa piirimme kalatalouskonsulentti Janne Rautanen, joka kertoi SVK:n Nuoriso- ja perhetoimikunnan tulevista suunnitelmista, mainiten mm. että vuoden 2014 Valtakunnallisen nuorten leirin hakemusta ei ole yksikään leirien järjestäjä vielä jättänyt. (toivottavasti piirin Nuorisotoimikunta sen tekee, koska seminaarin jälkeen sain tehtäväkseni varata Riuttansalmen leirikeskuksen 12.-15.6.2014 väliseksi ajaksi, jonka olen tätä kirjoittaessani tehnyt). Rautanen kertoi myös, että pilkkiminen on laji, josta nuoret ovat erityisen kiinnostuneita. Asia on tullut ilmi muutamilla pilkkileireillä sekä alkuvuodesta 2013 järjestetyllä valtakunnallisella pilkkiviikolla.
Lisäksi Rautanen valotti SVK:n näkemyksiä aiheesta ”Vastuullinen vapaa-ajankalastaja”.
Valitettavasti hän joutui käymään jälkimmäisen aiheensa kovin hätäisesti ja pintapuolisesti läpi, koska aikataulu oli jo hieman venahtanut – kuten aina tahtoo käydä – ja jäljellä oli vielä yhden alustajan asia, mutta mikä tärkeintä, Naistoimikunnan sukka-arpajaiset. Koko seminaarin kenties odotetuin tapahtuma.

Rautasen Jannen jälkeen sain esitellä kalapaikkakartoitusta, mitä piirihallitus on tehnyt menneen vuoden ajan ELY-keskuksen toivomuksesta sekä sen rahoittamana. Aikeeni oli kertoa aikamäärästä minkä työ on vaatinut, myös aikataulusta millä sitä on tehty ja uskoakseni sainkin ne tehtyä. Lisäksi kerroin, mistä ko. kalapaikkakartat tulevaisuudessa löytyvät, eli luonnollisesti L-S piirin kotisivuilta, tarkennettuna Kala- ja ympäristötoimikunnan sivulta, mutta myös RKTL:n ylläpitämiltä sivuilta. Mistä, koska ja missä muodossa RKTL:n sivuilla, sitä en osannut kertoa koska en ole kyennyt selvittämään asiaa.

Viimeisenä, muttei vähäisimpänä oli vuorossa jo mainittujen sukka-arpajaisten voittajien julkistamisen vuoro. Kunnioitettavan pitkän ”naulakollisen” piirin naiset olivat saaneet aikaan toinen toistaan värikkäämpiä jalanlämmittimiä. Taisipa naulakossa ”liehua” muutama huivikin. Lähes kadehtien katselin onnekkaimpien ilmeitä, oman arpa-onneni ollessa sitä tavanomaista: ”Ei voittoa”.

Lopuksi Niitynperä kiitti seminaariin osallistuneita päättäen tämän vuoden risteilyn seminaariosuuden.
”Palaver” oli siis päättynyt, mutta risteily jatkui iloisissa merkeissä, mm. notkuvien buffet-pöytien mitä moninaisimpien herkkujen ääressä ja myöhemmin illalla kunkin itsensä haluamalla tavalla. Risteilyn virallinen osuus päättyi ruokailuun.

Paluumatkalla – ajaessamme Turusta kotiin päin - Tanhuanpään Kaija kertoi, että ensi vuonna yritetään kenties päästä ”päivää aiemmin” seminaarilaivalle, eli lauantaiaamusta sunnuntaiaamuun. Käykö niin, sen aika näyttää.

Muutaman vuoden henkilökohtaisen risteilytaukoni jälkeen oli mukava todeta, että ”kyl siäl oli mukavaa porukkaa”, joten kai sitä taas ensi vuonnakin tulisi lähdettyä piirin seminaariristeilylle.

Valitettavaa, mutta tänä vuonna olin varustautunut matkaan ilman kameraa, joten lukijan on tyydyttävä kuvattomaan kerrontaan. Toivotaan, että kykenisin välittämään mukana olleille edes muutaman mielikuvan…

Ilkka Lehtinen
© 2007 Lounais-Suomen vapaa-ajankalastajapiiri ry