Perhokalastusseurojen yhteistyötä Lounais-Suomessa
Ensimmäinen seurayhteistyön - toistaiseksi loistavin - merkkipaalu voidaan ajoittaa vuoteen 2002, jolloin kolmen Turun alueen seuran kesken järjestettiin Perhonsidonnan SM-kilpailut Suomen Kalatalous- ja ympäristöinstituutissa.
Sen jälkeen yhteistyön muotoina ovat olleet muutama Rotaryjen tukema tapahtuma Aurajoen opastuskeskuksessa Halisissa, jolloin tarkoituksena on ollut saada ns. syrjäytyneitä nuoria harrastuksen pariin. Jälkimmäinen lähinnä yhden seuran aikaansaannos ja kaksi seuraa apujoukkoina.
Näiden suurempien hankkeiden lisäksi ei paljoa yhteistä toimintaa ole ollutkaan.
Osallistumista Meri Kutsuu-näyttelyyn en laske mukaan, koska ”isäntänä” ja aikaansaapana voimana on perustamisensa jälkeen ollut SVK. Sitä ennen langat olivat SUKL:n käsissä, olkoonkin, että paikallisjärjestelyt on yleensä hoidettu Turun tai sen lähialueen kolmen seuran kesken.
Seurojen välistä yhteistyötä on joidenkin harrastajien äänellä peräänkuulutettu vuosikausia, mutta kovinkaan konkreettista ei ainakaan toistaiseksi ole saatu aikaan. Johtunee ilmeisesti siitä, että jäsenistöt tuntevat kuuluvansa vahvasti ”omaan porukkaan”, mutta seurojen välinen yhteistyö ei ole ollut lainkaan luontevinta tai edes helpoiten järjestettävää seuratoimintaa.
Yksi – tosin erittäin epävirallinen – yhteisyritys tapahtui vuoden 2009 marraskuussa. Keskusteltuani muutaman harrastajan kanssa, sain idean kutsua alueen perhoseuroista kalastajia Säkylän Pyhäjärvelle kokeilemaan, kelpaisivatko perhot järven asukeille.
Ns. virallisena kutsujana toimi syyskuussa perustettu Pyhäjärviseudun Perhokalastajat, mutta käytännön hoitamisen olin saanut vastuulleni. Tapahtumapaikaksi oli valittu Pyhäjärven Vahoniemen ranta ja päiväksi 7.11.
Osa tapahtuman osallistujista virittäytyy varusteisiinsa ennen kalastuksen alkua.
Ajatuksena oli siis saada harrastajia kootuksi yhteen yli seurarajojen, – kalastaakin - istua tulille, korventaa makkaraa sekä vaihtaa ajatuksia. Eli viettää aikaa yhdessä, ottamatta suurempia paineita kalan saannin suhteen. Näin olisi mahdollisuus tavata tuttuja, tutustua ennestään tuntemattomiin ja kenties suunnitella jatkoa, mahdollisesti jonkun toisen seuran järjestämänä.
Tapahtuman lähetessä H-hetkeään, tieto oli käsittääkseni levinnyt lähes jokaiseen Varsinais-Suomen seuraan. Jos ei ihan jokaiseen sähköpostilla lähettämänäni, niin kuitenkin seurojen yksittäisten jäsenten viemänä tai ”viidakkorummun” kautta.
Päivämäärä oli valittu ajatuksella, että järven vesi olisi jäähtynyt riittävästi mm. siian löytymiseksi kahluuetäisyydeltä. Valittuun päivämäärään vaikutti voimakkaasti myös erään, alunperin mukaan ilmoittautuneen harrastajan vapaat viikonloput. Valitettavasti flunssa kaatoi juuri hänet päivää ennen tapahtumaa.
Tapahtuma keräsi Vahoniemeen viitisentoista, marraskuun sumuisen ja tihkusateisen sään uhmaajaa, mitä itse pidän jopa yllätyksenä. Erittäin positiivisena sellaisena. Monimiehisesti edustettuina olivat Saaristomeren, Vakka-Suomen ja Pyhäjärviseudun Perhokalastajat. Missä muut tiedon saaneiden seurojen edustajat, sietää kysyä. Isänpäiväkin kun olisi vasta seuraavana päivänä.
Muutama päivän osallistujista melko kaukana "järvellä"
Melkein jokainen paikalla ollut kalasti viileävetisessä järvessä, kukin oman tarkenemisensa mukaan, mutta tulilla uskon kaikkien viihtyneen. Jotkut osallistujista viipyivät vedessä todella pitkäänkin, mutta ehtivät hekin toki nuotion lämpöön. Siitä pitivät ”rantajoukot” ansiokkaasti huolen.
Ns. rantajoukkojen (ei kahluuvarusteita) tärkeys tuli esiin hieman myöhemmin päivän aikana
Muutama aktiivi oli nimittäin saapunut paikalle mielessään toimia pelkästään apujoukkoina, eli ilman kalastus- ja kahluuvarusteitaan, mutta ehkä juuri heidän läsnäolonsa olikin tarpeellisinta. Sinä aikana kun muut viuhtoivat järvessä, he virittivät kunnon tulet ja kalastajien oli todella mukava astella n. + 3 asteisesta vedestä nuotion lämmön piiriin.
Ari Remes viestittää peukalollaan "kaikki hyvin" viileästä kelistä huolimatta
Idean alkuperäinen tarkoitus tuli mielestäni täytettyä makkaroiden tiristessä tikun nokassa ja osallistujien mukavia tarinoita kuunnellessa. Käsittääkseni jonkinlaista hauskaa oli lähdetty hakemaan ja sitä myös tuntui löytyneen. Muutama ajatus tapahtuman jatkollekin heitettiin ilmaan ja uskon, että näin aktiivinen, loppuvuoden sekalaista säätä uhmannut porukka saa varmasti tulevaisuudessa ”ihmeitä aikaan”. Nimenomaan eri seuroista koostuvien perhokalastajien yhteistapahtumien osalta. Enkä tällä tarkoita perhokalastuskilpailujen yhteisjärjestämistä.
Pari tuotemerkkiäkin oli – tosin hyvin epävirallisesti - edustettuina ja myös heiton opastusta saatavilla. Itsekin erästä vapaa kokeilleena uskallan sanoa, että oppimista on vielä paljon, vaikka kuvittelinkin jo lähes ”kaiken osaavani”. Vavat kehittyvät ja heittotekniikat luonnollisesti sen myötä. Mikä mukavinta, helpommaksi menee edelleenkin, sanoisin.
Kari "Lahu" Lahti näyttää allekirjoittaneelle, mihin vavassa jatkovartena ollutta "venkulaa" tarvittiin
Jos joku nyt miettii, tuliko kaloja, en usko kalan saannin olleen edes osallistujien päätarkoituksena. Siksi jätänkin lukijan miettimään, miksi sinne rannalle kokoonnuttiinkaan.
Pää kalastuksellisten – usean seuran jäsenten - yhteistapahtumien osalta on nyt käsittääkseni avattu ja isäntäseuran edustajana uskallan sanoa, että varmasti huonomminkin aloitus olisi voinut mennä. Nelituntiseksi ajateltu tapahtuma kesti sitkeimpien osalta juuri aiotun ajan. Tosin, muutama aktiivi lähti vielä senkin jälkeen tutustumaan erääseen lähistön virtavesialueeseen, eli ”virtaa” porukasta löytyy.
Rantahiekkaan jäi muistoksi käynnistämme muutamat kahluukenkien jäljet sekä jokunen tuomani makkaratikku puuta vasten nojalleen (ei ollut tarvetta niiden polttamiseen). Rantaan kaivettu nuotiopaikka peitettiin ja tasoitettiin hiekalla, luonnollisesti vasta sen jälkeen kun hiillos oli järvivedellä huolellisesti sammutettu.
Siis jälkiä jättämättä, kuten mielestäni varsinkin perhokalastajien kuuluukin, kohti seuraavaa yhteistapahtumaa. Kuka silloin toimii ”isäntänä”, sen aika toivottavasti näyttää. Halua ja intoa yhteiseen tekemiseen kuitenkin näyttäisi löytyvän, kunhan vaan löytyvät puuhamiehet. Mutta eivätköhän nekin sentään, varsinkin paikalle vaivautuneesta porukasta…
Järjestäneen seuran puolesta
Ilkka Lehtinen
Päivän muuta kuvasatoa
Reunasen Marko testaa kahden käden vapaa
Neuvottelua heitonopastuksen lomassa
Pari kalastajaa sumuisessa säässä
Kahvikin taisi joillekin maistua ennen järveen kahlaamista
Kuvat: Jani Ollikainen ja Ilkka Lehtinen
|
