Toimikunnan toiminta-ajatuksena on piirin perhokalastusseurojen yhteistoiminnan koordinointi, seurojen kilpailu- tai muiden tapahtumien avustaminen sekä seurojen oman toiminnan lisäaktivointi. Uusien toimintojen ja tapahtumien luominen, niiden ylläpitäminen sekä erityisosaamisen vaihto seurojen välillä. Toimikunnan erityistehtävänä on nuorten mukaan saaminen, heidän opastamisensa alueellinen hajauttaminen eri puolilla piiriä toimiville perhokalastusseuroille, toiminnan tukeminen sekä nuorten aktivointi seuratoimintaan. Toimikunnan yhtenä tarkoituksena on aktivoida perhokalastusseurojen jäseniä järjestötyöhön, mm. kalastusalue-edustajina, sekä käyttää tarvittaessa piirin kalatalousosaajia konsulttiapunaan. Tämä sivu pyrkii palvelemaan perhokalastuksesta kiinnostuneita harrastajia ikään tai sukupuoleen katsomatta sekä toimimaan yhtenä perhokalastustapahtumien tiedottamisen osa-alueena piiriorganisaatiossa. Kuten sivun teemakuvasta huomataan, perhokalastus voi olla muutakin kuin pelkkää suuren saaliin jahtaamista tai kilpakalastusta. Ehkäpä se parhaimmillaan onkin juuri jotain muuta.

Huomioitavaa!

Oman tiedotuskanavan saaminen piirin kotisivuille on piirihallitukselta melkoinen kädenojennus perhokalastajille, josta jokaisen harrastajan tulisi olla kiitollinen. Toivottavaa olisi myös, että piirin sivujen "tutkiskelu" lisääntyisi piirin perhoharrastajien keskuudessa, jolloin sivut myös täyttäisivät niile asetetun tarkoituksensa.

Piirin perhokalastustapahtumista tiedottamisessa toimikunnan sivu tulee vast'edes toimimaan ensisijaisena tiedotuskanavana.

Muut kanavat tulevat "kaukana perässä".

Perhokalastusleiri 15.-17.6.2011

Toimikunta järjestää piirin jäsenseurojen jäsenille perhokalastusleirin Pomarkun Kynäsjoella. Leirillä kalastellaan, sidoskellaan perhoja, saunotaan totta kai ja vietetään aikaa muutenkin, mukavan harrastuksen merkeissä. Tarkemmat ilmoittautumis- ja yhteystiedot voi ladata alla olevasta likistä. Lataa tästä leirikutsu yhteystietoineen

Perhokalastuksen Naisten SM-tapahtuma 24.-26.8. Pomarkun Kynäsjoella

Piirin perhokalastustoimikunta on anonut ja saanut järjestettäväkseen valtakuntamme ensimmäiset perhokalastuksen naisten SM-kilpailut. Kilpailu järjestetään omana kilpailunaan ilman esikarsintoja, ei siis minkään miesten kisan "sivutuotteena". Tapahtumapäivinä on luvassa monenlaista ohjelmaa mestaruuden ratkaisemisen lisäksi, lähinnä lauantai-iltana.

Kilpailukutsu ja Ilmoittautumiskaavake ovat ladattavissa luettaviksi sivulla Kilpailukalenteri.

Tapahtuman onnistumista ovat tukemassa Vision Group, Patagonia-Finland (Karuvaara flyfishing), Eumer Oy, Perhokalastus-lehti, Isojärven Kalastusalue, Meri ja Metsä (Bramare Oy) sekä Snowbee (Kalastuskolmio Oy). Mikäli joku muu tukija, edellä mainittujen lisäksi ilmaisee halunsa olla mukana tukemassa toimintaamme, otamme sellaiset ilmoitukset ilolla vastaan. Lataa tästä tapahtuman mainos

Haukidemopäivä 2012

Haukidemopäivä järjestetään myöhemmin ilmoitettavassa paikassa ja ajankohtana. Seuratkaa ilmoittelua.

Perhokalastuksen piirinmestaruuskilpailu 2012

Toimikunta järjestää perhokalastuksen piirinmestaruuskilpailun 8.-9.9.2012 Merikarvianjoella. Majoitus Mäkipuron kahdessa mökissä (majoituskapasiteetti 15 hlöä) Salmelankosken yläpuolisella joen osalla. Kilpailunjohtajana toimii allekirjoittanut ja muina toimihenkilöinä Markku Ruuskanen ja Ari Meskanen. Kilpailukutsu ilmoittautumis- ja yhteystietoineen ladattavissa tältä sivulta tulevan kevään aikana.

Tiedote piirin perhokalastusseuroille

Pyhäjärvisudun Perhokalastajat ry on ELY-hankerahoituksen ja yksityisten hankeavustusten mahdollistamana hankkinut perhokalastusvarusteet viidelletoista nuorelle. ELY-hankepäätöksen mukaisesti varusteita on mahdollisuus lainata piirin tai sen jäsenseurojen leiri- tai kurssitoimintaan. Lataa tästä asiaa koskeva Pyhäjärviseudun PK:n tiedote Ilkka Lehtinen Piirin tiedottaja

Puheenjohtaja:

Markku Ruuskanen Nuottakuja 23 K 7 21610 Kirjala 0400 861 280 Lounaissaariston Urheilukalastajat s-posti: markku.ruuskanen(a)livia.fi

Varapuheenjohtaja

Reijo Viljanen Palokuja 2 29630 Pomarkku 0400 925 129 Pomarkun Kalajussit s-posti: reijoviljanen32(a)gmail.com

Hallituksen yhteyshenkilö, toimikunnan sihteeri:

Ilkka Lehtinen Heikkilänkulmantie 32 27400 Kiukainen 0400 427 812 Pyhäjärviseudun Perhokalastajat s-posti: ilkkatapio(a)dnainternet.net Ari-Pekka Meskanen Orkonkatu 5 A 5 21110 Naantali 040 525 1303 Selkämeren Kilpaperhokalastajat s-posti: a.meskanen(a)gmail.com Kari Lahti Ahmankatu 42 20760 Piispanristi 0400 887 856 Saaristomeren Perhokalastajat kari.lahti(a)gmailcom

Perhokalastuksen SM-karsintakilpailut 2012:

Oulu Mustalampi 2.10.2011 Perniö Lohenrengas ja Matildajärvi 8.-9.10.2011 Leivonmäki Havulampi 1.10.2011 Vekaranjärvi Risulampi 15.10.2011 Viitasaari Korpilohi 8.10.2011 Kuopio Iso-Valkeinen 5.5.2012 Karkkila Karjaanjoki 5.-6.5.2012 Keuruu Valkeisjärvi 6.5.2012 Jyväskylä Kuusikkolampi 12.5.2012 Perniö Lohenrengas ja Matildajärvi 12.-13.5.2012 Ylöjärvi Julkujärvi 17.5.2012 Lieto Nautelankoski 19.5.2012 Lestijärvi Valkeisjärvi 19.5.2012 Vekaranjärvi Risulampi 19.5.2012 Vekaranjärvi Ahvenlampi 20.5.2012 Hollola Hammonjoki 26.5.2012 Kaustinen Perhonjoki 2.6.2012 Merikarvia Merikarvianjoki 9.6.2012 Riistavesi Suuri Kangaslampi 9.6.2012 Iisalmi Pitkäkoski 16.6.2012 Isojoki Kangasjärvi 16.6.2012 Oulainen Pyhäjoki 17.6.2012 Vekaranjärvi Ahvenlampi 30.6.2012 Utajärvi Valkeinen 1.7.2012 Koski Paimionjoki 7.7.2012 Perniö Lohenrengas 15.7.2012 Isojoki Kangasjärvi 21.7.2012

SM-kelluntarengas 2012

Vekaranjärvi Ahvenlampi 30.6.2012

Naisten SM-perho 2012

Pomarkku Kynäsjoki 25.-26.8.2012

SM-loppukilpailu 2012

Kuusamo, Ylä-Kitkajoki ja Säkkilänjärvi 1.-2.9.2012

SM-joukkuekilpailu 2012

Kerimäki / Enonkoski, Kannantakainen ja Pirttilahti 22.-23.9.2012

Nuorten SM-perho 2012

Paikka ja aika avoinna

Perhonsidonnan SM-kilpailu 2012

Paikka ja aika avoinna

BAMBUVAVAN RAKENTAMINEN KÄSITYÖNÄ

Eli viilaten, höyläten ja vähän hioenkin……

kuva:tasta_alkaa.jpg: Tästä se alkoi..... Idea bambuvavan rakentamiseen lähti oikeastaan seurakaverini Halosen Pasin aloitteesta vuoden 2010 keväällä. Asia jäi sillä erää hautumaan, mutta kaiveltuani ”eräänä päivänä” vanhoja tiedostojani, löysin kurssiesitteen vuodelta 2006. Sen pohjalta otin yhteyttä Ikaalisten Käsi- ja Taideteollisen oppilaitoksen opettaja Juha Jokiseen ja siitähän homma lähti pyörimään. Muutaman yhteydenoton jälkeen tehtiin päätös kurssin järjestämisestä Eurassa ja ensimmäisen tapaamisen päivämäärä saatiin sovituksi. Panin tiedon kurssista ensin oman seuramme jäsenille ja sen jälkeen pariin Turun alueen seuraan, joiden perusteella innokkaita vavanrakentajia ilmoittautui kahdeksan. Liekö ollut lokakuuta, kun Juha ajoi Euraan ja pääsimme testaamaan erilaisia bambuvapoja Kiperin rannassa, mutta valitettavasti erittäin tuulisissa olosuhteissa. Sen verran kuitenkin saimme heitellä, että jokainen tiesi: ”tällaisen minä haluan rakentaa”, vaikka vaihtoehtoja oli melko lailla. Samalla kerralla sovimme kurssin aikataulun. Sen jälkeen kävin ilmoittamassa rehtori Aimo Mattilalle päättämämme päivämäärät. Jo aiemmin olin sopinut hänen kanssaan Euran yläasteen puu- ja konetyösalin saamisesta kurssimme käyttöön. Hieman ennen H-hetkeä yksi kurssille ilmoittautunut valitettavasti peruutti osanottonsa, muut seitsemän odottivat ”sormet syyhyten” alkamisajankohtaa. 3.12 2010 kävin kuittaamassa koululta avaimen, sain pikakurssin ovihälytysten poistamiseksi ja lauantaina 4.12 klo 10.00 aloitimme varsinaisen bambun työstämisen. Kurssilaisia oli lopulta mukana siis seitsemän, nimittäin Pasi Halonen, Marko Reunanen, Leila Lehtinen ja allekirjoittanut Pyhäjärviseudun PK:sta, Kari ”Lahu” Lahti Saaristomeren PK:sta sekä Mauri Hämäläinen ja Raimo ”Raipe” Lindgren Varsinais-Suomen PK:sta. Mauri, Raipe ja Lahu rakentaisivat Gillum lohivavan, Marko ja minä Martha Marien, Pasi Driggs Riverin ja Leila Princessin. Ihan alkuun kävimme opettajamme Juhan johdolla läpi teoria-asioita bambusta, sen monista käyttötarkoituksista ja tietenkin materiaalin soveltuvuudesta perhovavaksi. Hivenen myös bambuvavan rakentamisen historiaa. Saimme tietoa materiaalin termoplastisuudesta, parhaan vavanrakennukseen soveltuvan bambun kasvualueesta Kiinassa ja monesta muustakin mielenkiintoisesta bambun sisältämästä erikoisominaisuudesta. Tuolloin saimme myös todeta, että bambu on erittäin monikäyttöistä, nimittäin opettajamme yllä olleen ”kettupaidan” yhtenä materiaalina oli bambukuitua. kuva:juha_kertoo.jpg: Opettajamme Juha Jokinen kertomassa bambun monikäyttöisyydestä Itse vavan teko alkoi bambusalon tyvipään merkitsemisellä. Sen jälkeen halkaisemisella salko ensin puoliksi ja puolikkaat jälleen puoliksi, yhteensä siis neljään osaan työkaluina puukko ja vasara. Sen jälkeen osista valittiin parit, asetettiin ne määrättyyn järjestykseen, jonka jälkeen ne katkaistiin höyläysmuotin mittaisiksi. Ennen kuin pääsimme aloittamaan töitä tosimielessä, jouduin soittamaan huoltomiehen paikalle, koska saamillani avaimilla ei päässytkään työsalin opettajan huoneeseen. Työsalien päävirtakatkaisijat olivat tavoittamattomissa lukitun oven takana, mutta pikku odotuksen jälkeen ystävällinen huoltomies tuli avaamaan oven ja saimme hommat pyörimään. Sen jälkeen halkaistiin bambusalon osat kapeiksi riu’uiksi, joista alkaisimme höylätä kolmikulmaisia säleitä. Mutta ei sentään ihan vielä. Ensin viilattiin vuosikasvun, eli solmun kohdalta päällipuolen paksuin osa varovasti pois, jotta bambun pinnan ”puhtikuitua” eli vahvinta osaa kuluisi mahdollisimman vähän. Sen jälkeen hiottiin solmun sisäpuolelta ylimääräinen kasvu pois. Seuraavaksi riu’ut oiottiin kuumailmapuhaltimen avulla mahdollisimman suoriksi, puristettiin viilapenkissä solmun kohta tasapaksuksi muun materiaalin kanssa ja vasta sitten alkoi höylääminen. kuva:suora.jpg: Jokohan se olisi riittävän suora Kun siihen mennessä tunnelma oli ollut lähinnä iloisen leppoisa, höyläämisen alettua ei paljoa puheita kuulunut, mutta puhinaa ja huokailuja sitäkin enemmän. Homma oli kovaa, totista ja hikistä, mutta siinä vaiheessa ei onneksi vielä kovin suurta tarkkuutta vaativaa. Hiki päässä ohennettiin riukuja ja pikku hiljaa materiaali alkoikin muistuttaa bambusälevavan aihioita, eli kolmikulmaisia säleitä. Välillä jouduttiin teroittamaan höylän terää ja sen työvaiheen jokainen opetteli itse, eli kurssin antina oli useammankin erilaisen työn opettelu. kuva:lahu_keskittyy.jpg: Kari "Lahu" Lahti keskittyneenä johonkin lukuisista eri työvaiheista Päivän aikana juotiin kahvit pariinkin kertaan ja samalla vedettiin henkeä. Hämäläisen Mauri oli varautunut matkaan kahvinkeittimen kera, joten suomalaiskansallista taukojuomaa oli tarjolla. kuva:poseeraus.jpg: Markolla ja Pasilla oli välillä aikaa katsellla hieman muuallekin Aikaa monissa eri työvaiheissa kului yllättävänkin paljon ja hieman ennen iltakuutta päätimme ”ottaa ehtooksi” siltä päivältä. Työsali siivottiin ennen kotiinlähtöä, tosin ei vielä ihan priimakuntoon. Suunnilleen normaalin työpäivän mittainen aherrus ei vielä kovin paljoa tulosta tuottanut, mutta homma jatkuisi seuraavana aamuna. Olisiko pyhätyöllä siunausta, se nähtäisiin. Sunnuntaina siis jatkettiin höyläämistä ja sitä riitti koko päiväksi, mitä nyt välillä teroitettiin höylien teriä. Ensin höylättiin kuusitoista sälettä tyviosan paksuuteen, jonka jälkeen jatkettiin höyläämällä kaikki säleet vavan tyviosaa vastaaviksi. Sen jälkeen valittiin kuusi sälettä vavan tyviosaan ja vielä kuusi, jotka höylättiin kärkikappaleiksi. Ylimääräiset jäivät varasäleiksi, joita jotkut tulisivat tarvitsemaankin. Ahneimmat höylääjät olivat valmiina jo melko varhain iltapäivällä, mutta tarkimmat tekivät töitä viiteen saakka. Tosin on sanottava, että muutama ehti höylätä vapaansa kaksikin kärkeä. Tyviosan säleiden höylääminen oli vielä melkein työtä, mutta kärkiosan säleitä lykki jo nautinnokseen. Niin paljon helpompaa oli niiden saaminen haluttuun mittaan, vaikka ohuen säleen höylääminen oli puolestaan paljon tarkempaa. Työ valmistui kaikilta hieman eri aikaan ja mm. minä ehdin auttaa hieman Leilaakin hänen väsyttyään. Välillä olin myös opettajamme apuna säleiden asettelussa ja niiden ”naruttamisessa”. kuva:narutus.jpg: Pasi vuorostaan narutusautomaatin "jarrumiehenä". Jokaisen sälenippu nimittäin sidottiin koko mitaltaan narulla, koska siten ne eivät tietenkään sekoaisi ja osaksi myös lämpökäsittelyn takia. Niput merkittiin asianmukaisesti, että jokainen saa varmasti oman aihionsa jatkokäsittelyyn. Juha otti illan päätteeksi kaikki vapa-aihioniput mukaansa ja lupasi tehdä niille lämpökäsittelyn. Mitä sen jälkeen, selviää myöhemmin. Vielä ennen kotiinlähtöä työsali siivottiin toistamiseen, nyt Leilan johdolla tiptop kuntoon, ovihälytykset laitettiin päälle ja avain palautettiin sovitun mukaisesti. Kotiin päästyämme lämmitimme saunan, jonka löylyissä piinattu kroppa rentoutui mukavasti. kuva:nimikointi.jpg: Niputettuja ja nimikoituja sälenippuja odottamassa lähtöä lämpökäsittelyyn Lämpökäsitellyt säleet tulivat matkahuoltoon muutaman päivän kuluttua, jonka jälkeen jaoin ne siten, että osa haki omansa kotoamme ja osan toimitimme Turkuun siellä käydessämme. Jatkokäsittelyssä tarvittava erikoishöylä kulki tekijältä toiselle ja jokaisella olisi aikaa höylätä säleensä ennen seuraavaa tapaamista. Vietettiin Joulu, vaihdettiin vuotta ja tammikuun 8. jatkettiin. Päivä meni suurimmalta osin säleiden liimauksessa, vaikka muutama rakentaja kerkisi vielä hieman viimeistelemään säleiden höyläystäkin. Joutuipa mm. Leila höyläämään yhden uuden kärkisäleenkin katkenneen tilalle. Päivän aikana ehdittiin valita myös kelankiinnike sekä jatkon holkit, joita hivenen työstettiin vapaan tulevaa päätä ohentamalla. Opettajamme mukaan ryhmän työtahti ja tähänastinen tulos oli ollut niin hyvä, että voimme odottaa saavamme vavat kahdella seuraavalla kerralla valmiiksi. Alasatakunta-lehden toimittaja kävi päivän aikana jututtamassa meitä, otti joitain kuvia ja minkälaisen jutun hän kirjoitti, selviäisi ennen seuraavaa tapaamiskertaamme. Seuraavana tiistaina saatiin todeta, että juttu kuvineen oli hyvä, eli toimittaja osasi asiansa. kuva:lehtimies.jpg: Keskellä Alasatakunnan toimittaja, sivuillaan haastateltavat 15. tammikuuta oltiin jälleen koululla. Sillä kerralla aihiot signeerattiin, lakattiin muutamaan kertaan, asennettiin ja liimattiin jatkon holkit jotka hiottiin (huh, huh hiomista) tiiviisti toisiinsa sopiviksi. Kari ”Lahu” Lahti pääsi siinä työvaiheessa hieman vähemmällä, koska hän teki vapaansa viistoliitoksen ilman holkkeja. Kalastustilanteessa viistoliitos liitetään joko erikoisnauhalla tai teipillä. Lahu kertoi luottavansa teippaukseen. kuva:signeeraus.jpg: Leila signeeraa Martha Marie sälevapaa Holkkien sovituksen jälkeen asennettiin korkkikahva ja kelankiinnike. Minä – ”tunarin tuurilla” - onnistuin jotenkin halkaisemaan ruusupuisen kelankiinnikkeeni, mutta narulla sitoen saimme sen liimatuksi. Kotona kuitenkin huomasin, että puu oli niin pahasti rikki, ettei ainutkaan kelanjalka mahtunut kiinnikkeeseen, eli kelankiinnike menisi kenties vaihtoon. Takaiskusta huolimatta mitattiin siimarenkaiden paikat ja sidoin seuraavana päivänä siimarenkaat paikoilleen. Vielä olisi jäljellä siimarenkaiden sidosten lakkaus, mutta vasta viimeisenä kurssipäivänä. Työn tulos alkoi jo melko lailla muistuttaa bambusälevapaa. Ennen viimeistä kurssipäivää onnistuin ”kotiläksynä” korjaamaan hiomalla kelankiinnikkeeni sellaiseksi, että kelan jalan saa mahtumaan kiinnikkeeseen, kuten on tarkoituskin. kuva:mauri.jpg: Mauri oikomassa sälettä kuumailmapuhaltimen avulla Viimeisenä kurssipäivänä 22.1. oli bambuharjakaisten aika. Mauri toi muassaan pullon Samppanjaa, joka jaettiin seitsemään tasasuureen osaan ja nautittiin hyvillä mielin. Reunasen Marko oli valitettavasti joutunut työkomennukselle Karibialle ja uskon miestä ”harmittavan” poissaolonsa harjakaisista. kuva:harjakaiset.jpg: Kuvassa osa kurssilaisista bambuharjakaisissa. Vasemmalta Mauri, opettajamme Juha, Kari, Pasi, allekirjoittanut ja Raimo. Kuvasta puuttuvat Karibialle matkannut Marko sekä kameran takana ollut Leila. Viimeisiä lakkauksia suoritettiin ja mm. oman vapani kelankiinnike sai uuden kauniin pinnan. Kurssipäivän pääasiana oli lakata siimarenkaiden sidokset ja sen saimmekin tehtyä Gillum-miehiä lukuun ottamatta. Raipella ja Maurilla siimarenkaat oli sitomatta ja Lahu oli ehtinyt jo lakata omansa kotityönä. Hän kuluttikin aikaa pihalla testaamalla omaa bambuvapaansa. Oli melko mukavaa katseltavaa. Vapa toimi hienosti ja kun mies osaa heittää, niin….. Kokeilin itsekin hänen vapaansa, mutta ”risa” olkapääni ei oikein tykännyt hommasta ja jätin testit yhteen heittoon. kuva:lahu.jpg: "Lahu" herkuttelee pihalla, muiden ahertaessa työsalissa. Kun Pasi oli lakannut ensin oman Driggsinsä sidokset, teki Leila Princessin sidoksille saman. Sen jälkeen sain lakata parin Martha Marien sidokset, eli Markon ja omani. Mainittakoon, että lakan levittäminen sidoksiin oli kärsivällisyyttä vaativaa, pikkutarkkaa hommaa. kuva:tarkkaa.jpg: Sidoksien laakkaamiseen piti oikein keskittyä Päivä päättyi ennen kolmea iltapäivällä ja lakatut vavat jäivät pyörimään eräänlaiseen karuselliin yön ajaksi. kuva:siivous.jpg: Jokaisen kurssikerran jälkeen työsali oli siivottava Ennen eroamistamme, sovin opettajamme Juhan kanssa joistain tulevaisuuden asioista, mutta niistä ei enempää tässä vaiheessa. Kurssi oli kaikkiaan melko rankka, mutta erittäin palkitseva kokemus. Sen sain todeta seuraavana päivänä kun Leila haki vavat ja karusellin pois koululta. Tuossa vaiheessa kuumetauti oli kaatanut minut vuodepotilaaksi, mutta se ei enää kuulu kurssiasioihin. Mutta valmista vapaa oli sairaanakin ”melkoisen” mukava hypistellä. Kiitos jokaiselle kurssille osallistuneelle, eritoten pitkämieliselle ja ”hermottomalle” opettajallemme, ketään kuitenkaan nostamatta yläpuolelle muiden. Kanssanne oli erittäin mukavaa rakentaa vapaa, tarjosihan yhdessäolo ”hikisten tuntien” aikana paljon muutakin, kuin pelkkää työtä. Ja vaikka ensimmäisen viikonlopun aikana tuntuikin siltä, että kurssin nimenä täytyy olla vähintäänkin ”saatanalliset säleet”. Lopputulos on kuitenkin kaunis ja sitä tulee päivittäin ihailtua, eli eipä mennyt vaivannäkö hukkaan. kuva:prinsessat.jpg: ... ja tähän päätyi. Kuvassa kurssin "prinsessa" ihailee rakentamaansa Princess sälevapaa. Ilme kertokoon rakentajan tunteista. Ilkka.