Toimikunnan toiminta-ajatuksena on piirin perhokalastusseurojen yhteistoiminnan koordinointi, seurojen kilpailu- tai muiden tapahtumien avustaminen sekä seurojen oman toiminnan lisäaktivointi. Uusien toimintojen ja tapahtumien luominen, niiden ylläpitäminen sekä erityisosaamisen vaihto seurojen välillä. Toimikunnan erityistehtävänä on nuorten mukaan saaminen, heidän opastamisensa alueellinen hajauttaminen eri puolilla piiriä toimiville perhokalastusseuroille, toiminnan tukeminen sekä nuorten aktivointi seuratoimintaan. Toimikunnan yhtenä tarkoituksena on aktivoida perhokalastusseurojen jäseniä järjestötyöhön, mm. kalastusalue-edustajina, sekä käyttää tarvittaessa piirin kalatalousosaajia konsulttiapunaan. Tämä sivu pyrkii palvelemaan perhokalastuksesta kiinnostuneita harrastajia ikään tai sukupuoleen katsomatta sekä toimimaan yhtenä perhokalastustapahtumien tiedottamisen osa-alueena piiriorganisaatiossa. Kuten sivun teemakuvasta huomataan, perhokalastus voi olla muutakin kuin pelkkää suuren saaliin jahtaamista tai kilpakalastusta. Ehkäpä se parhaimmillaan onkin juuri jotain muuta.

Huomioitavaa!

Oman tiedotuskanavan saaminen piirin kotisivuille oli piirihallitukselta melkoinen kädenojennus perhokalastajille ja jokaisen harrastajan tulisi olla siitä kiitollinen. Toivottavaa olisi myös, että piirin sivujen "tutkiskelu" lisääntyisi piirin perhokalastusharrastajien keskuudessa, jolloin sivut täyttäisivät niile asetetun tarkoituksensa.

Piirin perhokalastustapahtumista tiedottamisessa toimikunnan sivu tulee vast'edes toimimaan ensisijaisena tiedotuskanavana. Toimikunnan sivun rinnalla tietoa naisten tapahtumista löytyy Perhonaiset facebook-sivulta.

Muita kanavia käytämme tarpeen mukaan.

PERHOKALASTUSKILPAILUT KAUDELLA 2021

Su 2.5. Perhokalastuksen SM-karsintakilpailu Kilpailupaikka: Ruotsinpyhtää, Kukuljärvi (vene) La 8.5. Perhokalastuksen SM-karsintakilpailu Kilpailupaikka: Teijo Matildanjärvi (vene) Su 9.5. Perhokalastuksen SM-karsintakilpailu Kilpailupaikka; Ylöjärvi, Julkujärvi To 13.5. Perhokalastuksen SM-karsintakilpailu Kilpailupaikka: Virrat Yläinen Toriseva La 15.5. Perhokalasuksen SM -karsintakilpailu Kilpailupaikka: Vekaranjärvi, Risulampi La 15.5. Perhokalasuksen SM-karsintakilpailu Kilpailupaikka: Vaajakoski, Liekkilampi Su 16.5. Perhokalastuksen SM-karsintakilpailu Kilpailupaikka: Vekaranjärvi, Ahvenlampi (vene) Su 16.5. Perhokalastuksen SM-karsintakilpailu Kilpailupaikka: Keuruu, Valkeisjärvi (vene) La 22.5. Perhoklastuksen SM-karsintakilpailu Kilpailupaikka: Oulu, Mustalampi La 22.5. Perhokalastuksen SM-karsintakilpailu Kilpailupaikka: Lieto, Nautelankoski La 29.5. Perhokalastuksen SM-karsintakilpailu Kilpailupaikka: Ylöjärvi, Julkujärvi (kellurengas) La 5.6. Perhokalastuksen SM-karsintakilpailu Kilpailupaikka: Kaustinen, Perhonjoki La 5.6. Perhokalastuksen SM-karsintakilpailu Kilpailupaikka: Espoo, Vantaanjoki Su 6.6. Pehokalastuksen SM-karsintakilpailu Kilpailupaikka: Karkkila, Karjaanjoki La 19.6. Perhokalalstuksen SM-karsintakilpailu Kilpailupaikka: Iijoki, Kipinänkoski Su 20.6. Perhokalastuksen SM-karsintakilpailu Kilpailupaikka: Virrat, Koskelankoski La 3.7. Perhokalastuksen SM-karsintakilpailu Kilpailupaikka: Muurame, Muuramenjoki La 3.7. Perhokalastuksen SM-kasintakilpailu Kilpailupaikka: Vekaranjärvi, Ahvenlampi (kellurengas) Ma 5.7. – Su 11.7. NAISTEN MM-PERHO Kilpailupaikka: Norja Ma 5.7. – Su 11.7. EM-PERHOKALASTUS Kilpailupaikka: Norja La 10.7. – Su 11.7. SM-Perho JOUKKUEKILPAILU Kilpailupaikka: Kaustinen, Perhojoki La 24.7. SM-Perho KELLUNTARENGAS Kilpailupaikka: Isojoki, Kangasjärvi La 31.7. – Su 1.8. SM-Perho (finaali) Kilpailupaikka: Taivalkoski, Iijoki Kostonjoki La 7.8. NUORTEN SM-Perho Kilpailupaikka: Muurame, Muuramenjoki Ti 10.8. –Ti 17.8. MM-PERHOKALASTUS (SM-perhonsidonta MM-perhon yhteydessä) Kilpailupaikka: Kuusamo, Suomi La 28.8. – Su 29.8. SM-Perho, naiset Kilpailupaikka: Vekaranjärvi Risulampi ja Ahvenlampi La 28.8. Su 29.8. SM-Perho, Masters Kilpailupaikka: Vekaranjärvi Risulampi ja Ahvenlampi

PERHOKALASTUKSEN IKÄMIESTEN SM-KILPAILU 8.-9.6.

Ikämiesten SM-kisasta parhaat saavat osallistumisoikeuden FIPS-Mouchen Masters-luokan Maailman mestaruuskilpailuun. Historian ensimmäiset Masters-kisat tullaan järjestämään Chilessä, helmikuussa 2014. Tarkemmin Aysen, Patagonia. Kunkin maan joukkueiden kokoa ei vielä tässä vaiheessa ole määritelty, riippuu mukaan tulevien joukkueiden määrästä. Todennäköisesti 3-4 henkeä kustakin maasta. Linkistä pientä esimakua tulevan MM-kilpailun paikasta: www.youtube.com/watch?v=g-ZA3V7Vwkw

Ikämiesten tulokset kuuden parhaan osalta:

1. Reijo Peräaho 2. Jouni Vyyryläinen 3. Timo Marttila 4. Markku Ilves 5. Reijo Viljanen 6. Aimo Lehtonen

Perhokalastuksen Naisten SM-tapahtuma 24.-26.8.2012 Pomarkun Kynäsjoella

KATRI HELENA VIIDES NAISTEN PERHOKALASTUKSEN SM-KILPAILUSSA

Ensimmäiset Suomessa pelkästään naisille tarkoitetut perhokalastuksen SM-kilpailut järjestettiin viikonloppuna Pomarkun Kynäsjoella. Osallistujia ilmaantui kilpailupaikalle lopulta kymmenen eri puolilta maata, etäisimmät Oulusta ja Kajaanista. Tapahtuman suojelijana toimi Katri Helena. Kilpailu oli kaksipäiväinen sisältäen kaksi kilpailujaksoa kumpanakin päivänä. Lauantaina kilpailijoiden perhoihin tarttui yhteensä kuusi – joista Katri Helena sai yhden - ja sunnuntaina neljä kirjolohta. Ainuttakaan mitan täyttävää harjusta ei saatu. Kilpailijat olivat tyytyväisiä järjestelyihin ja kun sään haltijakin oli suopealla päällä, tapahtuma kaikkine oheistoimintoineen – mm. lauantaina jalkahoitajan palvelu kilpailijoille sekä Venetsia-ilotulitus - saatiin vietyä läpi ennakkoon suunnitellusti. Katselijoita Kynäsjoen rantamilla kävi kahden päivän aikana vajaat sata, eli tapahtuma kiinnosti myös yleisöä. Saamansa palautteen perusteella järjestäjä (Lounais-Suomen Vapaa-ajankalastajat ry:n perhokalastustoimikunta) oli jo varovaisen toiveikas vastaavan tapahtuman järjestämiseksi ensi vuonna, koska osa kilpailijoista olisi heti ilmoittautunut seuraavaan SM-kilpailuun. Kalaa kahden päivän aikana sai kuusi kilpailijaa, neljän jäädessä ilman saalista. Merkille pantavaa oli naisten rento suhtautuminen kilpailuun sekä kanssakilpailijoihinsa, eli mistään hampaat irvessä yrittämisestä ei näkynyt merkkiäkään. Tapahtumaa olivat tukemassa Isojärven Kalastusalue, Pomarkun Kukka- ja Hautauspalvelu, Vision Group Oy, Eumer Oy, Kalastuskolmio Oy, Meri ja Metsä Raisio, SVK:n perhokalastusjaos, L-S Vapaa-ajankalastajat ry sekä Perhokalastus-lehti. Lataa tästä järjestäjän kiitos tukijoilleen

PERHOKALASTUKSEN NAISTEN SM-KILPAILU 17.-18.8.2013 POMARKUN KYNÄSJOELLA

Perhokalastuksen Naisten 2. SM-kilpailut järjestettiin toistamiseen Pomarkun Kynäsjoella 17.-18.8. Tapahtumaan ilmoittautui määräaikaan mennessä viisitoista kauniimman sukupuolen edustajaa, joista valitettavasti kolme peruutti osanottonsa aivan ”kalkkiviivoilla”. Kaksi perjantai-iltana ja yksi vasta tunti ennen kilpailun alkua. Kilpailut saatiin viedä läpi hyvinkin vaihtelevassa säässä, lauantain toinen kilpailujakso lähes rankkasateessa. Onneksi sään haltija suhtautui sunnuntain kilpailujaksoihin hieman armeliaammin ja toisen jakson aikana oli melkein kesäisen lämmintä. Kahden kilpailupäivän aikana mitattavaksi haavittiin 20 kilpailukalaa ja valitettavasti niiden lisäksi saatiin nähdä lukuisa määrä myös kalojen karkuutuksia. Tapahtuma kiinnosti harvakseltaan myös yleisöä, jota ei ollut joen rantamilla viime vuoden tapaan. Osalla kilpailijoista oli omia tukijoukkoja, jotka kahden päivän aikana kävivät kannustamassa suosikkejaan. Kilpailijoiden majoitus- ja ruokailupaikkana toimi Riuttansalmen leirikeskus ja kilpailupaikkana Kynäsjoen Eräpalveluiden ranta. Suomen Mestaruus ratkesi vasta kun viimeinenkin kilpailujakso oli kalastettu ja mestaruuden uusi viime vuoden voittaja Maria Tuominen Turusta. Tulokset: 1 ja Suomen Mestari Maria Tuominen 2. Päivi Kultanen-Mäkinen 3. Petra Niemenmaa 4. Helena Halvari 5. Tuija Marttila 6. Maria Kurki 7. Hannele Vataja 8. Aino Hynnä 9. Hannele Kiviniemi 10. Kerttu Sandholm 11. Helena Grönqvist 12. Marja-Leena Uusimäki Tapahtuman järjestäjä kiittää kaikkia tahoja ja yksityishenkilöitä, joiden läsnäolo vaikutti tapahtuman läpi viemiseen. Lataa tästä järjestäjän kiitos tukijoilleen Järjestelytoimikunnan puolesta Ilkka Lehtinen

Tiedote piirin perhokalastusseuroille

Pyhäjärvisudun Perhokalastajat ry on ELY-hankerahoituksen ja yksityisten hankeavustusten mahdollistamana hankkinut perhokalastusvarusteet viidelletoista nuorelle. ELY-hankepäätöksen mukaisesti varusteita on mahdollisuus lainata piirin tai sen jäsenseurojen leiri- tai kurssitoimintaan. Lataa tästä asiaa koskeva Pyhäjärviseudun PK:n tiedote Ilkka Lehtinen Piirin tiedottaja

PIIRIN PERHOKALASTUSTOIMIKUNTA

Puheenjohtaja

Sari Rajala Hoviherrankatu 7 d 79 20780 Kaarina 040 7417388 Pyhäjärviseudun Perhokalastajat sari.rajala(a)wippies.fi

Toimikunnan sihteeri:

Ilkka Lehtinen Mäkilänkatu 3 D 19 20780 Kaarina 0400 427 812 Pyhäjärviseudun Perhokalastajat s-posti: ilkkatapio(a)dnainternet.net

Jäsenet:

Hallituksen yhteyshenkilö

Antero Jaska Aarnentie 27 21250 Masku 040 0999632 s-posti: antero.jaska(a)iki.fi Seura: s-VarsinaiSuomen Perhokalastajat Kari Lahti Ahmankatu 42 20760 Piispanristi 0400 887 856 Saaristomeren Perhokalastajat kari.lahti(a)gmail.com Reijo Viljanen Palokuja 2 29630 Pomarkku 0400 925 129 Pomarkun Kalajussit s-posti: reijoviljanen32(a)gmail.com Jouni Vyyryläinen Visatie 12 21620 Kuusisto 040 586 0049 s-posti: jouni.vyyrylainen(a)turku.fi Varsinais-Suomen Perhokalastajat ry.

BAMBUVAVAN RAKENTAMINEN KÄSITYÖNÄ

Eli viilaten, höyläten ja vähän hioenkin

kuva:tasta_alkaa.jpg: Tästä se alkoi..... Idea bambuvavan rakentamiseen lähti oikeastaan seurakaverini Halosen Pasin aloitteesta vuoden 2010 keväällä. Asia jäi sillä erää hautumaan, mutta kaiveltuani eräänä päivänä vanhoja tiedostojani, löysin kurssiesitteen vuodelta 2006. Sen pohjalta otin yhteyttä Ikaalisten Käsi- ja Taideteollisen oppilaitoksen opettaja Juha Jokiseen ja siitähän homma lähti pyörimään. Muutaman yhteydenoton jälkeen tehtiin päätös kurssin järjestämisestä Eurassa ja ensimmäisen tapaamisen päivämäärä saatiin sovituksi. Panin tiedon kurssista ensin oman seuramme jäsenille ja sen jälkeen pariin Turun alueen seuraan, joiden perusteella innokkaita vavanrakentajia ilmoittautui kahdeksan. Liekö ollut lokakuuta, kun Juha ajoi Euraan ja pääsimme testaamaan erilaisia bambuvapoja Kiperin rannassa, mutta valitettavasti erittäin tuulisissa olosuhteissa. Sen verran kuitenkin saimme heitellä, että jokainen tiesi: tällaisen minä haluan rakentaa, vaikka vaihtoehtoja oli melko lailla. Samalla kerralla sovimme kurssin aikataulun. Sen jälkeen kävin ilmoittamassa rehtori Aimo Mattilalle päättämämme päivämäärät. Jo aiemmin olin sopinut hänen kanssaan Euran yläasteen puu- ja konetyösalin saamisesta kurssimme käyttöön. Hieman ennen H-hetkeä yksi kurssille ilmoittautunut valitettavasti peruutti osanottonsa, muut seitsemän odottivat sormet syyhyten alkamisajankohtaa. 3.12 2010 kävin kuittaamassa koululta avaimen, sain pikakurssin ovihälytysten poistamiseksi ja lauantaina 4.12 klo 10.00 aloitimme varsinaisen bambun työstämisen. Kurssilaisia oli lopulta mukana siis seitsemän, nimittäin Pasi Halonen, Marko Reunanen, Leila Lehtinen ja allekirjoittanut Pyhäjärviseudun PK:sta, Kari "Lahu" Lahti Saaristomeren PK:sta sekä Mauri Hämäläinen ja Raimo "Raipe" Lindgren Varsinais-Suomen PK:sta. Mauri, Raipe ja Lahu rakentaisivat Gillum lohivavan, Marko ja minä Martha Marien, Pasi Driggs Riverin ja Leila Princessin. Ihan alkuun kävimme opettajamme Juhan johdolla läpi teoria-asioita bambusta, sen monista käyttötarkoituksista ja tietenkin materiaalin soveltuvuudesta perhovavaksi. Hivenen myös bambuvavan rakentamisen historiaa. Saimme tietoa materiaalin termoplastisuudesta, parhaan vavanrakennukseen soveltuvan bambun kasvualueesta Kiinassa ja monesta muustakin mielenkiintoisesta bambun sisältämästä erikoisominaisuudesta. Tuolloin saimme myös todeta, että bambu on erittäin monikäyttöistä, nimittäin opettajamme yllä olleen "kettupaidan" yhtenä materiaalina oli bambukuitua. kuva:juha_kertoo.jpg: Opettajamme Juha Jokinen kertomassa bambun monikäyttöisyydestä Itse vavan teko alkoi bambusalon tyvipään merkitsemisellä. Sen jälkeen halkaisemisella salko ensin puoliksi ja puolikkaat jälleen puoliksi, yhteensä siis neljään osaan työkaluina puukko ja vasara. Sen jälkeen osista valittiin parit, asetettiin ne määrättyyn järjestykseen, jonka jälkeen ne katkaistiin höyläysmuotin mittaisiksi. Ennen kuin pääsimme aloittamaan töitä tosimielessä, jouduin soittamaan huoltomiehen paikalle, koska saamillani avaimilla ei päässytkään työsalin opettajan huoneeseen. Työsalien päävirtakatkaisijat olivat tavoittamattomissa lukitun oven takana, mutta pikku odotuksen jälkeen ystävällinen huoltomies tuli avaamaan oven ja saimme hommat pyörimään. Sen jälkeen halkaistiin bambusalon osat kapeiksi riu'uiksi, joista alkaisimme höylätä kolmikulmaisia säleitä. Mutta ei sentään ihan vielä. Ensin viilattiin vuosikasvun, eli solmun kohdalta päällipuolen paksuin osa varovasti pois, jotta bambun pinnan "puhtikuitua" eli vahvinta osaa kuluisi mahdollisimman vähän. Sen jälkeen hiottiin solmun sisäpuolelta ylimääräinen kasvu pois. Seuraavaksi riu'ut oiottiin kuumailmapuhaltimen avulla mahdollisimman suoriksi, puristettiin viilapenkissä solmun kohta tasapaksuksi muun materiaalin kanssa ja vasta sitten alkoi höylääminen. kuva:suora.jpg: Jokohan se olisi riittävän suora Kun siihen mennessä tunnelma oli ollut lähinnä iloisen leppoisa, höyläämisen alettua ei paljoa puheita kuulunut, mutta puhinaa ja huokailuja sitäkin enemmän. Homma oli kovaa, totista ja hikistä, mutta siinä vaiheessa ei onneksi vielä kovin suurta tarkkuutta vaativaa. Hiki päässä ohennettiin riukuja ja pikku hiljaa materiaali alkoikin muistuttaa bambusälevavan aihioita, eli kolmikulmaisia säleitä. Välillä jouduttiin teroittamaan höylänn terää ja sen työvaiheen jokainen opetteli itse, eli kurssin antina oli useammankin erilaisen työn opettelu. kuva:lahu_keskittyy.jpg: Kari "Lahu" Lahti keskittyneenä johonkin lukuisista eri työvaiheista Päivän aikana juotiin kahvit pariinkin kertaan ja samalla vedettiin henkeä. Hämäläisen Mauri oli varautunut matkaan kahvinkeittimen kera, joten suomalaiskansallista taukojuomaa oli tarjolla. kuva:poseeraus.jpg: Markolla ja Pasilla oli välillä aikaa katsellla hieman muuallekin Aikaa monissa eri työvaiheissa kului yllättävänkin paljon ja hieman ennen iltakuutta päätimme "ottaa ehtooksi" siltä päivältä. Työsali siivottiin ennen kotiinlähtöä, tosin ei vielä ihan priimakuntoon. Suunnilleen normaalin työpäivän mittainen aherrus ei vielä kovin paljoa tulosta tuottanut, mutta homma jatkuisi seuraavana aamuna. Olisiko pyhätyöllä siunausta, se nähtäisiin. Sunnuntaina siis jatkettiin höyläämistä ja sitä riitti koko päiväksi, mitä nyt välillä teroitettiin höylien teriä. Ensin höylättiin kuusitoista sälettä tyviosan paksuuteen, jonka jälkeen jatkettiin höyläämällä kaikki säleet vavan tyviosaa vastaaviksi. Sen jälkeen valittiin kuusi sälettä vavan tyviosaan ja vielä kuusi, jotka höylättiin kärkikappaleiksi. Ylimääräiset jäivät varasäleiksi, joita jotkut tulisivat tarvitsemaankin. Ahneimmat höylääjät olivat valmiina jo melko varhain iltapäivällä, mutta tarkimmat tekivät töitä viiteen saakka. Tosin on sanottava, että muutama ehti höylätä vapaansa kaksikin kärkeä. Tyviosan säleiden höylääminen oli vielä melkein työtä, mutta kärkiosan säleitä lykki jo nautinnokseen. Niin paljon helpompaa oli niiden saaminen haluttuun mittaan, vaikka ohuen säleen höylääminen oli puolestaan paljon tarkempaa. Työ valmistui kaikilta hieman eri aikaan ja mm. minä ehdin auttaa hieman Leilaakin hänen väsyttyään. Välillä olin myös opettajamme apuna säleiden asettelussa ja niiden "naruttamisessa". kuva:narutus.jpg: Pasi vuorostaan narutusautomaatin "jarrumiehenä". Jokaisen sälenippu nimittäin sidottiin koko mitaltaan narulla, koska siten ne eivät tietenkään sekoaisi ja osaksi myös lämpökäsittelyn takia. Niput merkittiin asianmukaisesti, että jokainen saa varmasti oman aihionsa jatkokäsittelyyn. Juha otti illan päätteeksi kaikki vapa-aihioniput mukaansa ja lupasi tehdä niille lämpökäsittelyn. Mitä sen jälkeen, selviää myöhemmin. Vielä ennen kotiinlähtöä työsali siivottiin toistamiseen, nyt Leilan johdolla tiptop kuntoon, ovihälytykset laitettiin päälle ja avain palautettiin sovitun mukaisesti. Kotiin päästyämme lämmitimme saunan, jonka löylyissä piinattu kroppa rentoutui mukavasti. kuva:nimikointi.jpg: Niputettuja ja nimikoituja sälenippuja odottamassa lähtöä lämpökäsittelyyn Lämpökäsitellyt säleet tulivat matkahuoltoon muutaman päivän kuluttua, jonka jälkeen jaoin ne siten, että osa haki omansa kotoamme ja osan toimitimme Turkuun siellä käydessämme. Jatkokäsittelyssä tarvittava erikoishöylä kulki tekijältä toiselle ja jokaisella olisi aikaa höylätä säleensä ennen seuraavaa tapaamista. Vietettiin Joulu, vaihdettiin vuotta ja tammikuun 8. jatkettiin. Päivä meni suurimmalta osin säleiden liimauksessa, vaikka muutama rakentaja kerkisi vielä hieman viimeistelemään säleiden höyläystäkin. Joutuipa mm. Leila höyläämään yhden uuden kärkisäleenkin katkenneen tilalle. Päivän aikana ehdittiin valita myös kelankiinnike sekä jatkon holkit, joita hivenen työstettiin vapaan tulevaa päätä ohentamalla. Opettajamme mukaan ryhmän työtahti ja tähänastinen tulos oli ollut niin hyvä, että voimme odottaa saavamme vavat kahdella seuraavalla kerralla valmiiksi. Alasatakunta-lehden toimittaja kävi päivän aikana jututtamassa meitä, otti joitain kuvia ja minkälaisen jutun hän kirjoitti, selviäisi ennen seuraavaa tapaamiskertaamme. Seuraavana tiistaina saatiin todeta, että juttu kuvineen oli hyvä, eli toimittaja osasi asiansa. kuva:lehtimies.jpg: Keskellä Alasatakunnan toimittaja, sivuillaan haastateltavat 15. tammikuuta oltiin jälleen koululla. Sillä kerralla aihiot signeerattiin, lakattiin muutamaan kertaan, asennettiin ja liimattiin jatkon holkit jotka hiottiin (huh, huh hiomista) tiiviisti toisiinsa sopiviksi. Kari "Lahu" Lahti pääsi siinä työvaiheessa hieman vähemmällä, koska hän teki vapaansa viistoliitoksen ilman holkkeja. Kalastustilanteessa viistoliitos liitetään joko erikoisnauhalla tai teipillä. Lahu kertoi luottavansa teippaukseen. kuva:signeeraus.jpg: Leila signeeraa Martha Marie sälevapaa Holkkien sovituksen jälkeen asennettiin korkkikahva ja kelankiinnike. Minä - "tunarin tuurilla" - onnistuin jotenkin halkaisemaan ruusupuisen kelankiinnikkeeni, mutta narulla sitoen saimme sen liimatuksi. Kotona kuitenkin huomasin, että puu oli niin pahasti rikki, ettei ainutkaan kelanjalka mahtunut kiinnikkeeseen, eli kelankiinnike menisi kenties vaihtoon. Takaiskusta huolimatta mitattiin siimarenkaiden paikat ja sidoin seuraavana päivänä siimarenkaat paikoilleen. Vielä olisi jäljellä siimarenkaiden sidosten lakkaus, mutta vasta viimeisenä kurssipäivänä. Työn tulos alkoi jo melko lailla muistuttaa bambusälevapaa. Ennen viimeistä kurssipäivää onnistuin "kotiläksynä" korjaamaan hiomalla kelankiinnikkeeni sellaiseksi, että kelan jalan saa mahtumaan kiinnikkeeseen, kuten on tarkoituskin. kuva:mauri.jpg: Mauri oikomassa sälettä kuumailmapuhaltimen avulla Viimeisenä kurssipäivänä 22.1. oli bambuharjakaisten aika. Mauri toi muassaan pullon Samppanjaa, joka jaettiin seitsemään tasasuureen osaan ja nautittiin hyvillä mielin. Reunasen Marko oli valitettavasti joutunut työkomennukselle Karibialle ja uskon miestä "harmittavan" poissaolonsa harjakaisista. kuva:harjakaiset.jpg: Kuvassa osa kurssilaisista bambuharjakaisissa. Vasemmalta Mauri, opettajamme Juha, Kari, Pasi, allekirjoittanut ja Raimo. Kuvasta puuttuvat Karibialle matkannut Marko sekä kameran takana ollut Leila. Viimeisiä lakkauksia suoritettiin ja mm. oman vapani kelankiinnike sai uuden kauniin pinnan. Kurssipäivän pääasiana oli lakata siimarenkaiden sidokset ja sen saimmekin tehtyä Gillum-miehiä lukuun ottamatta. Raipella ja Maurilla siimarenkaat oli sitomatta ja Lahu oli ehtinyt jo lakata omansa kotityönä. Hän kuluttikin aikaa pihalla testaamalla omaa bambuvapaansa. Oli melko mukavaa katseltavaa. Vapa toimi hienosti ja kun mies osaa heittää, niin.. Kokeilin itsekin hänen vapaansa, mutta "risa" olkapääni ei oikein tykännyt hommasta ja jätin testit yhteen heittoon. kuva:lahu.jpg: "Lahu" herkuttelee pihalla, muiden ahertaessa työsalissa. Kun Pasi oli lakannut ensin oman Driggsinsä sidokset, teki Leila Princessin sidoksille saman. Sen jälkeen sain lakata parin Martha Marien sidokset, eli Markon ja omani. Mainittakoon, että lakan levittäminen sidoksiin oli kärsivällisyyttä vaativaa, pikkutarkkaa hommaa. kuva:tarkkaa.jpg: Sidoksien laakkaamiseen piti oikein keskittyä Päivä päättyi ennen kolmea iltapäivällä ja lakatut vavat jäivät pyörimään eräänlaiseen karuselliin yön ajaksi. kuva:siivous.jpg: Jokaisen kurssikerran jälkeen työsali oli siivottava Ennen eroamistamme, sovin opettajamme Juhan kanssa joistain tulevaisuuden asioista, mutta niistä ei enempää tässä vaiheessa. Kurssi oli kaikkiaan melko rankka, mutta erittäin palkitseva kokemus. Sen sain todeta seuraavana päivänä kun Leila haki vavat ja karusellin pois koululta. Tuossa vaiheessa kuumetauti oli kaatanut minut vuodepotilaaksi, mutta se ei enää kuulu kurssiasioihin. Mutta valmista vapaa oli sairaanakin "melkoisen" mukava hypistellä. Kiitos jokaiselle kurssille osallistuneelle, eritoten pitkämieliselle ja "hermottomalle" opettajallemme, ketään kuitenkaan nostamatta yläpuolelle muiden. Kanssanne oli erittäin mukavaa rakentaa vapaa, tarjosihan yhdessäolo "hikisten tuntien" aikana paljon muutakin, kuin pelkkää työtä. Ja vaikka ensimmäisen viikonlopun aikana tuntuikin siltä, että kurssin nimenä täytyy olla vähintäänkin "saatanalliset säleet". Lopputulos on kuitenkin kaunis ja sitä tulee päivittäin ihailtua, eli eipä mennyt vaivannäkö hukkaan. kuva:prinsessat.jpg: ... ja tähän päättyi. Kuvassa kurssin "prinsessa" ihailee rakentamaansa Princess sälevapaa. Ilme kertokoon rakentajan tunteista. Ilkka.